lauantai 8. lokakuuta 2011

Päivittelyä !

Moikka!
Blogin päivittely on taas vähän jäänyt. Näyttelyissä ollaan pyöritty Riepu on saanut pari SERTiä, Juintulta kaikki. Tahvokin on pärjännyt, ja yleisesti Rotunsa Paras kehässä ovat olleet Riepu, ja Tahvo.

Kuumat kesäpäivät ovat ohi, ja ilma alkaa kylmetä. Koiriin se ei vaikuta kylläkään ollenkaan, sillä paksuturkki suojaa koiria kylmältä ja viimalta. Ulkona rellestetään samalla tavalla, ei kylläkään niin paljoa kuin kesällä, nimittäin koirilla ei enää ole mahdollisuutta ravata sisään,ulos,sisään, ulos jne. Koirat saavat olla valvotusti ulkona, noin kaksi-neljä tuntia vuorokaudessa.

Sen verran uskallan paljastaa, 2012 vuodelle on suunnitteilla ainakin yksi pentue, hyvällä lykyllä kaksi. Katsellaan nyt kuinka paljon kiinnostuneita löytyy, ja kuinka paljon kisaamiseen jaksetaan panostaa.

Päivittelytaukoja koitetaan välttää!
Kuolaisia terveisiä!
- Indy ja muu poppoo!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Saksan Voittaja 2011

Saksan Voittajassa meni mainiosti.
Riepu ROP & Tahvo VSP. Tuomarina Juinttu.
- Indy ja kehäketut

torstai 30. kesäkuuta 2011

Jick-Jack Junior.. Siis kuka?

Viimeinen kesäkuun päivä. Ilma on täällä polttavan ja hiostavan kuuma, eikä oikein mitään jaksaisi tehdä. Juuri ja juuri sain matkatavarat levitettyä takaisin omille paikoilleen pienoisen Englanninreissun jäljiltä.
Lähdin matkaan alkuviikosta, sillä tarkoituksenani oli yöpyä muutama yö uuden bernini kasvattajalla. Kyseinen kasvattaja on mitä ihanin ja avuliain persoona, jonka kanssa oli mukava hoitaa asioita. Ja uros, jonka sain on ainakin yhtä upea ellei jopa upeampi. Saanen esitellä Jick-Jack Junior "Hemuli".

Hemulin kanssa tutustutaan nyt rauhassa uuteen kotiin ja laumaan. Kun tässä nyt päästään vauhtiin, olisi tarkoitus ilmoitella poika johonkin näyttelyyn ja katsoa mitä mieltä tuomarit herrasta ovat. Muina tavoitteina suorittaa tokon alokasluokka, hankkia BH ja suorittaa vesipelastuksen soveltuvuuskoe. Näillä mennään!

Zellie

tiistai 21. kesäkuuta 2011

vFRAW-11 & vNW-11!

Munkin osalta kirjoittelu on kyllä jäänyt ajat sitten... Oikein hävettää, miten huonosti olen ylipäänsä blogia seuraillut. Mutta, yritetään nyt taas aktivoitua.

Olen Valman ja Tahvon kanssa yrittänyt ahkerasti treenailla vesipelastusta ja muitakin lajeja näin kotioloissa, mutta pieniä laiskuuspuuskia on kyllä havaittavissa vieläkin. Liettuan Voittajan ilmoittautuminen skipattiin vahingossa, mutta ehdittiin sitten ajoissa ilmoittautua Ranskaan ja Norjaan, joissa kummassakin sujui odotettua paremmin.
Ensimmäinen näistä kahdesta oli Ranskan Voittaja 10. tätä kuuta. Matkalle lähdettiin koko porukan kanssa, joten myös Indy ja Riepu olivat mukana. Ensimmäisenä oli bernikehä, jonka ajaksi jätin Tahvon Indyn huostaan. Lämmittelin pienesti hieman jännittyneenoloista Valmaa ennen kehään menoa. Itse kehässä kaikki sujui hyvin. Tavoittelimme tuttua ja turvallista EH:ta, sillä kilpakumppaninan ja rodun toisena edustajana oli upean ulkomuodon omaava Redded Give a five. Suorastaan yllätyin, kun tuomari tyrkkäsi meille erinomaisen ja ohjasi jatkoon. Parhaaksi nartuksi valikoitui vastassamme ollut neitokainen, mutta tyytyväisiä olemme ERI1 PN2 tulokseemme.

Ennen nöffien kehää ehdin käydä tutkailemassa muita rotuja, mm. landseereita. Ne ovat kyllä upeita, mutta täytyy kai vain pysytellä nyt näissä kahdessa rodussa ja etsiä poppooseen sopivaa koiraa näillä rajoilla. (: Nöffien kehällä oli tungosta ennen luokkien alkamista. Ensimmäisenä kehään menivät kolme nuorten luokan urosta mukaanlukien Tahvo, jonka esitin itse. Tuomari tyrkkäsi meille ja yhdelle toiselle vaaleanpunaiset nauhat, joten jäimme kehän reunaan odottelemaan pu -kehää. Avoimen luokan uroksista ERI:n nappasivat Rainvalley's Hudson Bay's Luca ja Qui a du Succès. Pu-kehässä tasitelu oli kova, mutta se päättyi meidän kohdallamme hienosti: Tahvo valikoitui parhaaksi urokseksi! Narttujen avoimessa ERI:n saivat Kuolamyllyn tähtitarhan Spica, Foundle's Biggest Diva, Kuolamyllyn Tähtitarhan Altair ja meidän rakas Riepumme, joka sijoittui lopulta narttujen neljänneksi.  Rodun parhaan valinnassa vastassamme oli upea Doundle's Biggest Diva. Olin oikeastaan hieman yllättynyt, kun tuomari ilmoitti Tahvon ROPiksi ja kyseisen nartun VSP:ksi. Mutta, tyytyväisiä tietysti ollaan!

Norjassa sujui myös erittäin hyvin. Tahvo oli jälleen paras uros, mutta Rievun kohotessa narttujen kärkeen olin ällikältä lyöty. Meidän kaksikkomme kisaisi siis keskenään rodun parhaan arvosta! Tällä kertaa jäimme VSP:ksi, mutta Riepu ansaitsi kyllä tuloksensa.

Nyt on jo ehditty mukavasti kotiutua, maailmanvoittajaan pitäisi vain laittaa jossakin vaiheessa ilmoittautumiset. (:

Ps. Meni nyt hieman Indyn juttujen päälle, mutta antaa molempien iloita? (:

Voittajasta voittajina !

Noniin ,en turhaan jaksa kierrellä, joten kirjoitan suoraan.

Riepu sai Norjan Voittajasta tuloksen ERI1 PN1 ROP SERT CACIB vNW-11. Rievulle tämä oli toinen ERI, meille EH on paljon yleisempi tulos. Ensimmäinen SERT, ROP ja CACIB tuloskin sieltä tuli.

Kehässä Riepu käyttäytyi todella mainiosti. Riepu toimi kuin automaatti, kerrankin, se seisoi käskystä ja ravasi kuin unelma. Ei ole todellista, en voi vieläkään uskoa.

Tahvokin menestyi TODELLA hyvin Norjassa. Tuloksena tällä herralla oli ERI1 PU1 VSP SERT CACIB vNW-11.

Zellien kanssa Tahvokin oli unelma.

Jos sitä uskalaisi ensivuodelle suunnitella A - pentuetta ?

Hauskaa kesää kaikille  !
- Indy ja voittajat !

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

19.5

Hieman kirjoittelu jäänyt ?

Hupukin on luotamme muuttanut pois, hän asustaa nykyisin Let's Go meiningissä, nimellä Huisi. Tollereita ei tässä talossa siis enään ole, tuleeko enään koskaan olemaan ?

Riepu valioitui koiratanssista, ja vielä olisi hirrrrrrrrrmuisesti kisattavaa. Kyllähän me jaksetaan, eikö niin Riepu ?

Liettuan Voittaja 2011 meni hyvin. Riepu nappasi sieltä EHn ei sen kummempaa. Muut koiramme eivät olletkaan sinne ilmoitettuja, sinne lähdettiin kera Rievun.

Voittajassa Riepu seisoi hyvin, eikä kummemmin riekkunut. Ravasikin hyvin, tuomari ei näköjään siitä pitänyt, ken tietää ?

Ei tänne kummempia ! (:

t:
Indy ja muut (:

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

13.3

Hei!

Tänään tein vaikean päätöksen. Aikani ei enää riittnyt Gillan kisaamiseen ja tyttö lähti takaisin kasvattajalle. Hartain mielin ojensin Gillan hihnan kasvattajalle, ei ollut itku kaukana. Toivotaan että Gilla pääsee uuteen, kunnolla kisaavaan kotiin.

Nyt on talossa sitten tasapuolinen sukupuoli jako. Kaksi narttua ja kaksi urosta, kamalan tyhjältä täällä tuntuu, se pieni "valon pilke", muutti pois. Elämän on jatkuttava, uudet tuulethan puhaltaa ? 

Riepu ja Valma ovat aivan täpinöissään Tahvosta, kohta ne on pakko eristää. Tahvo ei kyllä näytä vielä huomaavan Rievun juoksuja,  toivottavasti ei huomaa. Hupu on pitänyt eristää jo, sillä tavoin se koittaa Riepua astua.

Voikun Tahvo ja Riepu olivat riemuissaan jäällä juoksentelemisesta, kuin myös energiapommi Valma. Voi että kun niillä oli kivaa, Hupu jätettiin suosiolla kotiin, se ei nimittäin ulkoilemisesta näin kylmällä tykkää.

Vain tavallista arkea, ei sen kummempaa.

- Indy & riekut

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Uusia tuttavuuksia !

Iltaa ! :)

Zellie, lähti eilen aamupäivästä ajelemaan kohti Kuopiota. Tarkoituksena oli hakea Karrin kasvatti meille asustamaan. Herra, tai vielä itseasiassa poika, nimettiin Tahvoksi. Rauhassa tutustutaaan uuteen taloon, ja uusiin tuttavuuksiin. Jospa sitä pian Zelliekin suuntaa pojan kanssa kisakentille ? Ken tietää ?

Riepu aloitti tänään juoksunsa, aivan turhaa. Likalla ei ole vielä tarpeeksi kisakokemusta, jotta olisi syytä sillä pennut teettää.

Valmallakin ilmenee samaa ongelmaa kuin Rievulla, juoksut sillä näyttää alkavan. Pyllyä se tyrkyttää ihan sen mukaisesti, noo eristetään Hupu & Tahvo keittiöön, likat saavat sitten olla vapaina luulisin. 

Rievun kanssa suuntaamme pian Somerolle. Minä (Indy), Mima & welmu järjestämme siellä yhteislenkin, saa kaikkien koirat uusia tuttavuuksia, kuin myös ihmiset. Riepuun päädyin juuri sen upean luonteen takia, olisihan tuo Tahvokin ollut, mutta Zellien koirahan se on.

Sankari - pentueen pennut lähtivät uusiin omiin koteihinsa, vihdoin :) Ne kaksi likkaa oli jo niin isoja että huhhuh, ei meinattu niiden pissakallejen kanssa olla mistään samaa mieltä. Heidän mielestään sohvia saa pureskella, matolle pissiä ja muita koiria kiusata, luojan kiitos että ne muuttivat omiin koteihinsa. Oli kai virhe ajatella että, kun tulee kaksi pentua niitä voi huoletta pitää irti. Tietenkin pentuaitaus oli hukassa, se täytyy etsiä.

Siivoustalkoot kai meille tulossa ? Luulisin.

- Indy & koiruudet

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa !

Aikaa on kulunut viime kirjoituksesta. Paljon on kaikenlaista tapahtunut. Jos vaikka kerrotaan asia kerrallaan ?

Kömpelöön on muuttanut pari koiraa lisää. Riepu-nöffi & Hupu-tolleri, molemmat ovat oikeita aarteita. Kaikki on mennyt tähän asti koirien kanssa hyvin ja selvä arvo järjestyskin on, luulisin.

Valitettavasti meidän pieni nallekarhu Sulo päästettiin tänään ikiuneen. Aggressiivisen käytöksen vuoksi emme koiraa tahtoneet enään eteenpäin myydä. Osumia saivat etenkin Hupu & Valma. Koirat ovat hieman hämmästyneitä kuin yksi mörökölli puuttuu, no elämän on jatkuttava.

Näyttelyssäkin olemme käyneet, sieltä ikiuneen nukkunut Sulo sai EH3, kuin myös Valma. Gilla nappasi vain H:n. Islannissa meni koko päivä kehissä juoksemassa, pari vierastakin koiraa esitettiin.

Riepu, Gilla, Hupu & Valma näkivät jokainen tänään HEVOSEN. Valman ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, se oli milteinpä tälläinen > O.O Kyllähän ne sitä kontturaa nätisti haisteli, Rievun teki kamalasti mieli lähteä toista paimentamaan, sepä ei nyt onnistunut. Pitäisiköhän harkita paimennuksen aloittamista Rievun kanssa ?

Viime päivät ovat menneet koirille naureskellessa, töitä tehdessä, hiihtäessä ja tietenkin lenkkeillessä. Noissa koirissa tuntuu olevan kamalasti virtaa.

Muistaisinpa tulla useammin kirjoittamaan ? Koitetaan muistaa :)

Lankaleikin Suuri Suloinen "Sulo"

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiranpoikasta.
Rakas koira valolta silmänsä sulkee,
tietämättään kohti taivasta kulkee♥

t: Indy & koiralauma

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Valma valtaa sohvan... tai ainakin yrittää

Perjantai aamulla lähdin ajelemaan kohti Helsinkiä, mistä matka jatkui Lentokoneella Saksaan, Frankfurtiin. Matka sujui mukavasti ja lentokentältä Graziella Bremer, tuontikoirani kasvattaja, tuli hakemaan minua. Hänen tilansa oli n. 20 km Frankfurtista pohjoiseen, joten tiedossa oli vielä pienehkö automatka.
  Graziella oli mukavaa seuraa ja hän tarjosi minulle maittavan illallisen, samalla kun sain tutustua hänen muutamaan berniinsä, tosin vielä en saanut nähdä Valmaksi nimeämääni narttupentua, enkä muitakaan vielä luovuttamattomia pentuja.

Nukuttuani yön yli, olin erittäin virkeä. Aamiaisen jälkeen siirryimme katsomaan pentuja, jotka olivat todella valloittavia. Kaikki kiinni toistensa turkeissa, painivat keskenään ja lösähtivät välillä mahalleen kun jalat alkoivat olla mitä ihmeellisimmissä solmuissa.

Juteltuani kaikki asiat vielä selviksi Graziellan kanssa allekirjoitin tarvittavat paperit ja saimme Valman kanssa kyydin lentokentälle. Matka Suomeen ei ollut mikään mahtava, mutta ilmakuopista huolimatta Valma selvisi matkasta oikein hyvin, eikä näyttänyt voineen pahoin.
  Helsingistä ajelimme sitten kotipaikkakunnalle, missä iloinen saattue otti väsyneet matkalaiset vastaan. Valma keräsi myös Indiltä melkoisen määrän haleja ja pusuja, ja oli niin polleana tutustumassa oikopäätä taloon. Muihin koiriin sen ei annettu heti tutustua, vaikka pian Gilla ja Sulo sitä tulivatkin ottamaan vastaan. Molemmat olivat uudesta tulokkaasta selvästi innoissaan, vaikka Gilla näyttikin hieman närkästyneeltä toisen nartun tumpsahtaessa taloon. Nopeasti se kuitenkin omi itselleen eräänlaisen äidin roolin, minkä jälkeen Valmaa olikin vaikea pitää erossa nartusta.

Sulo ei uuteen tulokkaaseen kiinnittänyt liiemmin huomiota, vaan tyytyi rotkahtamaan sohvalle. Siitäkös Valma sitten innostui ja jätti Gillan hetkiseksi rauhaan. Se istahti Sulon eteen sohvalle ja rupesi kuonollaan tökkimään toista, että väistätkös siitä. Mukavasti molemmat koirat ottivat pennun kuitenkin vastaan.

Ensimmäinen yö sujui suhteellisen hyvin, pari kertaa heräsin Valman uikutukseen, mutta muuten se pysyi hiljaa käpertyneenä milloin jalkojeni, milloin kylkeni viereen.

Zellie & Valma